Search
  • Vuohennylkijä

12. Kaudet, psykoosit ja priorisointi

En ole hetkelleen kirjotellut: edellisestä varsinaisesta, lyhytelokuvaa edeltäneestä tekstistä on kohta jo pari kuukautta aikaa. Syynä tähän on se, että muut asiat ovat olleet akuutimpia kuin blogin pitäminen. Se, mikä on kulloinkin ollut kaikista akuuteinta, on vaihdellut.


Olen luonteeltani kohtalaisen tasainen, rutiiniorientoitunut ja suunnitelmallinen. Elämäni tuntuu silti etenevän hieman eripituisissa, itsestään ilmaantuvissa kausissa, joiden aikana panostan yhteen tai kahteen asiaan hyvin intensiivisesti. Ensin käytän suuren osan ajastani ja energiastani vaikkapa musiikkiin, ja sitten kohde taas vaihtuu johonkin toiseen täysin mielivaltaiselta vaikuttavan logiikan mukaisesti. En itse näytä hallitsevan sitä, mikä milloinkin kiinnostaa, vaan kulloinkin taottava rauta tuntuu kuumenevan aivan itsestään – ja sittenhän sitä paukutetaan oikein kunnolla. Havainnollistan: luen päivittäin, mutta vuodenvaihteen aikoihin tuntui hyvältä lukea välillä 200, jopa 300 sivua päivässä, mitä en nykyisin todellakaan tee. Käyn ympärivuotisesti salilla, mutta helmikuun ajan tein kuusi intensiivistä treeniä viikossa ja mietiskelin salin ulkopuolellakin hyvin paljon punttiasioita, kun taas nyt on ehkä jopa pakko ottaa vähän rennommin.


Edellä kuvattujen, tyypillisesti ehkä noin kuukauden mittaisten makrokausien lisäksi esiintyy toisinaan lyhyempiä mikrokausia, joita voisin leikkisästi kutsua psykooseiksi. Tällöin päähäni pälkähtää jokin loistava ajatus, joka ei aina johda mihinkään varsinaiseen – kunhan vain hirveästi pöhisen itsekseni päivän tai muutaman. Joskus jotain kuitenkin syntyy: tammikuulla kirjoitin muutamassa päivässä aika monta runoa, ja koko Vuohennylkijä sai enemmän tai vähemmän alkunsa muutaman päivän politiikkapsykoosista, vaikka olinkin toki joskus aikaisemmin pyöritellyt ajatusta yhteiskunnallisesta YouTube-kanavasta tai blogista.


Monipuolisuus on mielestäni hyvä ominaisuus ihmisessä, ja ideaalinani onkin jonkinlainen renessanssi-ihmisyys. Elämä on kuitenkin niin lyhyt, etteivät useimmat meistä ehdi sen aikana tulla hyväksi kuin ehkä parissa asiassa, jos niissäkään. Täytyy siis varoa, missä tulee hyväksi. Etenkin viime aikoina olen ollut ehkä turhankin suuri häröpalloilija sen suhteen, missä asioissa haluan kehittyä. Kaikkea ei voi saada, ei etenkään kerralla. Tämä on ihan hyvä pitää mielessä elämää eläessään ja sitä suunnitellessaan. Esimerkiksi huomasin jo peruskurssin alussa, että vapaaottelu kahdesti viikossa tulisi viemään mehuja salilla treenaamisesta, ja että treenit, bussimatkat ja odottelu olisivat ajallisesti pois jostakin muusta. Kurssin tapahtumapaikkana toimiva kamppailusali meni sitä paitsi väliaikaisesti kiinni koronan takia, joten homma ei olisi muutenkaan onnistunut juuri nyt.


Viimeiset kuukaudet ovat olleet minulle kaikkinaisen ihmisenä kasvun kulta-aikaa. Erilaisten kausien ja lyhytikäisten psykoosien alla on ollut tämän hetken pörssikursseille vastakkainen, ylöspäin nouseva käyrä. Sama suhdanne toivottavasti jatkuu, tai tähän ainakin aion pyrkiä. Juuri nyt koen, että yksi kasvunpaikka on pitkäjänteisyyden kehittäminen. En aio pyrkiä eroon siitä, että minua kiinnostavat hyvin monenlaiset asiat. Sen sijaan toivon, että tulisin paremmaksi huomioni tahdonalaisessa suuntaamisessa ja suunittelemieni projektien loppuun saattamisessa. En halua jatkaa sitä, että aloitan kirjoittamaan romaania tai pienoisromaania, jonka työstämisen lopetan sivulla 20, 40 tai 60. Tai ehken tyystin lopeta, mutta viskaan kirjoitukseni toisten samanlaisten puolivalmiiden raakileiden joukkoon, jossa yksikään teksti ei saa ansaitsemaansa huomiota. Kun tekstin tuottaminen alkaa tuntua raskaalta, saan uuden hyvän idean, jota alan innoissani työstää. Pikkuhiljaa puolivalmiiden töiden määrä kasvaa, mikä laskee kunkin proggiksen valmiiksi saattamisen todennäköisyyttä. Vaikka olenkin ehkä kohtalaisen tuottelias kirjoittaja, loppuun asti kirjoitettuja tekstejä on kuitenkin valitettavan vähän. Musiikkirintamalla nelibiisiseksi aikomani EP taas jäi singlen laajuiseksi, koska mieleni siirtyi ennen aikojaan senhetkistä seuraavaan levyyn.


Juuri nyt tämä blogi tuntuu hieman ylimääräiseltä niihin tavoitteisiin nähden, joita pidän tässä vaiheessa tärkeimpinä. Blogitekstien kirjoittaminen tuntuisi väkisin vääntämiseltä, enkä halua ryhtyä sellaiseen. Tiedän, mitä haluan seuraavaan syksyyn mennessä saavuttaa, eikä tämä blogi oikein palvele niitä päämääriä. Yksi tärkeä projekti on Apodictian uusi, edeltäjäänsä kaikin puolin parempi EP, jonka julkaisen joskus kesällä. Urakka ei ole edennyt lainkaan sillä aikataululla kuin olen toivonut, joten nyt on syytä ottaa itseään niskasta kiinni. Levy ei valmistu muuten kuin tekemällä, mutta laiskuus minussa alati kuiskuttaa, että ei niiden riffien äänittämisellä nyt vielä mikään kiire ole. Katso niitä rumpujuttuja sitten huomisen puolella.


Kuten sanoin, minulla on jatkuvasti kirjallisia proggiksia työn alla. Nyt kuitenkin suuntaan huomioni yksisilmäisesti yhteen tiettyyn. Se, saanko sen valmiiksi asettamassani aikataulussa, tulee aika hyvin mittaamaan sitä, kuinka hyvin pitkäjänteisyyteni ja itsekurini tulevien kuukausien aikana kehittyvät, vai kehittyvätkö ollenkaan. Parhaassa tapauksessa suuri yleisö pääsee nauttimaan tästäkin tekeleestä joskus tulevaisuudessa, mutta mitään takeita tästä ei tokikaan ole. Se ei kuitenkaan vähennä tekemisen henkilökohtaista merkitystä minulle. Tai no suuresta yleisöstä puhuminen on ehkä vähän hassua, mutta tarkoitan siis luomukseni julkaistuksi saamista. Löytyi kustantajaa tai ei, nyt kirjoitan tämän tekstin valmiiksi, ennen kuin vilkaisenkaan muihin.


Se, mitä yritän sanoa, on se, että blogi on luultavasti tauolla X:n mittaisen ajan. Eipä tänne nyt tähänkään mennessä ole kovin usein uutta matskua ilmaantunut, eikä teitä lukijoita ole tässä vaiheessa kuin kourallinen. Koska kuitenkin olen jokaisesta teistä hyvin kiitollinen, katsoin hyväksi ilmoittaa asiasta. Kauanko tauko kestää, sitä en osaa sanoa, sillä se vähän riippuu kausien ja psykoosien tuloista ja menoista. Tämä ei jää viimeiseksi kirjoituksekseni, vaan palaan tämän raudan kimppuun sitten, kun se taas hehkuu. Vaikka pyrinkin paneutumaan nyt muihin asioihin, kirjoitan kyllä sitten taas, kun jotain sanottavaa on.

27 views
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now