Search
  • Vuohennylkijä

1. Harmittaa, mutta ei harmita onneks

Updated: Jan 25

YouTube-kanavani Vuohennylkijä, joka oli toiminnassa kuluvan vuoden tammikuulta elokuulle, ja jolla oli noin 3900 tilaajaa, on poistettu. Poisto oli hyvin yhtäkkinen, enkä saanut minkäänlaista ennakkovaroitusta; yleensä ko. palvelussa kanavan poisto tapahtuu kolmannen sääntörikkomuksen jälkeen, eikä minulla ollut yhtäkään tällaista merkintää. Tein poistosta asianmukaisen valituksen, mutta turhaan. Jos jatkaisin videoiden tekemistä toisella kanavalla, se poistettaisiin.


Saamassani sähköpostissa luki seuraavaa: “Content glorifying or inciting violence against another person or group of people is not allowed on YouTube. We also don't allow any content that encourages hatred of another person or group of people.” Mitään mainintaa siitä, millä videolla olisin lietsonut vihaa tai glorifioinut väkivaltaa, ei ole. Kun kanavalle yrittää mennä, ilmoittaa tyly teksti, että: “This account has been terminated due to multiple or severe violations of YouTube's policy prohibiting hate speech.” Yhtäkään tällaista rikettä ei ole toteennäytetty, ellei sellaiseksi sitten lasketa yhden islamia koskevan videon jo aiemmin tapahtunutta poistoa. Siitäkään en kuitenkaan saanut Community Guidelines strikea (mikä nyt ikinä onkaan suomeksi), joten sekin asia oli varmaan jo loppuunkäsitelty.


En ole missään vaiheessa ilmaissut vihaavani ketään, kehottanut ketään vihaamaan ketään, ja vielä vähemmän olen ihaillut väkivaltaa. Päinvastoin: uusin videoni, joka ehkä oli se kamelin selän katkaissut viimeinen korsi, käsitteli Ruotsin Grumsissa riehuvaa väkivaltaista lapsijengiä kaikkea muuta kuin glorifioivaan sävyyn. Se, että olen kritisoinut toimimatonta maahanmuuttopolitiikkaa, käyttänyt värikästä ja toisinaan sarkastista kieltä, tai ilmaissut vastustukseni tiettyjä asioita kohtaan, ei tarkoita sitä, että vihaisin jotakuta. Ei minulla ole aikaa tai kiinnostusta sellaiseen. En usko, että viha ihmisiä – punavihreitä, muslimeita, maahanmuuttajia tai muitakaan – kohtaan johtaa mihinkään hyvään, mutta tiettyjä aatesuuntauksia ja niiden seurauksia kylläkin inhoan ja parhaani mukaan vastustan.


Varsinainen syy kanavan poistoon on poliittinen sensuuri, josta eräällä videolla hieman jo puhuinkin. Kanavalla esittämäni näkemykset ovat vastakkaisia YouTuben ja sen omistavan Googlen ajamalle agendalla, joten minut täytyi vaientaa, ehkä osin ennaltaehkäisevästi. Oman laiskuuteni takia kanava ei viimeisten kuukausien aikana ollut kummoisessakaan nosteessa, mutta alun verraten hurja kasvupyräys osoitti, että potentiaalia suurenkin yleisön hankkimiseen ehkä oli. Katsotuimmalla videolla näyttökertoja oli rapiat 100 000, mikä on kotona kuvatuksi poliittiseksi paasausvideoksi ihan kohtalaisesti. Ehkä joku ajatteli, että on turvallisempaa poistaa kanava nyt, eikä sitten, kun tilaajia on hypoteettisesti kymmeniä tuhansia. Tällä tavoin agendan kannalta epämieluista informaatiota ei ehditä levittää yhtä paljon, eikä pienen kanavan poistosta synny mitään kiusallista somekohua tai muuta vastaavaa.


Väärien näkemysten vaientaminen on paljon helpompaa tehdä yleisön silmissä hyväksyttäväksi, kun puhutaan vihapuheen poistamisesta, eikä poliittisesta sensuurista. Ei sillä ole väliä, että minä en oikeasti vihaa tai käske vihaamaan. Väliä on sillä, että sensuurin tosiasialliset alkulähteet voivat esittää toimivansa vihaa vastaan, ja että sensuurin käytännön tasolla toteuttavat ihmiset voivat kokea olevansa ns. hyvien puolella. Ensin mainittua ryhmää – poliittista eliittiä, kansainvälisiä suuryrityksiä, erinäisiä metapoliittisia toimijoita – ei oikeasti kiinnosta paskaakaan se, vihaako joku jotakuta toista. Oman valtansa pönkittämiseksi heidän tulee kuitenkin jatkuvasti ohjailla ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä oikeille urille, ja tässä sensuuri on oiva keino. Jälkimmäinen ryhmä taas on edellisen ohjailun alaisena, mutta ei itse ymmärrä sitä. Mielenosoituksissa hilluvat hipit, toimittajat ja vääränlaisten puhujien yliopistovierailuja estävät opiskelijat toimivat aatteen palolla, ja he varmastikin aidosti kokevat murtavansa toimillaan inhojen natsien ja sortajien valtaa. Lisäksi on niitä somemoderaattoreita sun muita, jotka vain tekevät työtään; suuntauksen X näkemykset käsketään poistaa, joten he poistavat ne asiaa sen enempää miettimättä.


Mutta ei siitä tällä kertaa sen enempää.



Ryhdyin alunperin tekemään videoita siksi, että halusin omalta pieneltä osaltani olla kääntämässä tämän kohta karille ajavan, vuotavan laivan suuntaa, jos se ylipäätään on enää edes mahdollista. Päädyin tekemään nimenomaan videoita siksi, että arvelin sen tehokkaimmaksi tavaksi saada näkyvyyttä. Blogin kirjoittaminen olisi ollut mukavampaa, mutta blogille on paljon vaikeampaa saada lukijoita kuin YouTube-kanavalle on saada katsojia. Kun kanavani on nyt poistettu, olen pienten valmistelujen ja turhien viivytysten jälkeen siirtynyt tähän kenties toiseksi tehokkaimpaan vaihtoehtoon.


Vaikka itse sensuroiduksi joutuminen toki ärsyttääkin henkilökohtaisella tasolla, ja sensuuri yhteiskunnallisena ilmiönä on aivan syvältä, tunnen toisaalta jopa tietynlaista helpotusta. Miksi? Siksi, että tykkään paljon enemmän kirjoittamisesta kuin videoiden tekemisestä. Nyt voin ilman mitään tekosyitä tai tunnontuskia nimenomaan kirjoittaa, koska asia ei ole minusta itsestäni kiinni. Voisin toki lopettaa koko homman, mutta se ei ole minulle todellinen vaihtoehto.


Kirjoittaminen on nopeaa ja vaivatonta. Ei tarvitse enää änkyttää kameran edessä ja vaivalloisesti etsiä editointivaiheessa sitä pätkää, jossa kieleni on toiminut. Toisaalta bloggaamisen nopeudessa piilee se riski, että en ehkä tule harkinneeksi sanojani yhtä tarkkaan kuin videoita tehdessä, ja pian postiluukusta kolahtaa syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, tai muuta vastaavaa. Täytyy tietoisesti säilyttää maltti ja harkinta, ettei tule sanoneeksi mitään sellaista, jota tarvitsisi huomenna katua.


Nopeaa on myös blogitekstien lukeminen. Viiden minuutin videolla ei ehdi sanomaan kovinkaan paljon, mutta viidessä minuutissa luettavaan tekstiin mahtuu enemmän sanoja. Toisaalta informaation vastaanottaminen puhutussa muodossa on lukemista vaivattomampaa, mikä tekee videoista useimmille blogitekstejä miellyttävämpää seurattavaa.


Vaikka halusinkin kanavani kasvavan, sisäinen ajatukseni on kuitenkin ollut sen suuntainen, että mieluummin kertoilen juttujani sadalle niistä oikeasti kiinnostuneelle, sitoutuneelle ihmiselle kuin kymmenelle tuhannelle sellaiselle, jotka eivät sanomaani syvällisemmin sisäistä. On siis ehkä jopa hyvä, että seuraajakuntani vähintäänkin väliaikaisesti hieman pienentyy ja kenties myös muuttuu koostumukseltaan. Vaikka tämän sanominen onkin ehkä hieman elitististä, en halua väkisin yksinkertaistaa sanomisiani kaljaa ja makkaraa -muotoon. En koe, että olisin videoidenkaan kohdalla tehnyt niin, mutta sen sijaan koen, että minulla ja monilla katsojillani ei välttämättä ollut mitenkään valtavasti yhteistä sen näkemyksen ulkopuolella, että nykyinen maahanmuuttopolitiikka ei toimi. En sano tätä pahalla, enkä esitä asiaa ongelmana – kunhan vaan totean.


YouTubessa olin profiloitunut ehkä turhankin voimakkaasti yhden asian mieheksi, mikä ei ollut alkuperäinen suunnitelmani. Päädyin ehkä hieman sellaiseen tilanteeseen, että aloin jossakin määrin tuottamaan videoita katsojakuntani ehdoilla ja maksimaalista tilaajamäärää tavoitellen: katsojani tahtoivat videoiden suhteellisten katsojalukujen ja kommenttien perusteella kuulla nimenomaan maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta, joten tein videoita juuri niistä. Maahanmuuttoon ja monikulttuuriin liittyvät asiat ovat toki keskeisiä ja mielenkiintoisia, ja tulen käsittelemään niitä aivan varmasti edelleen, mutta yhteiskunnassa ja elämässä ylipäätään on paljon muutakin. Minua kiinnostavat monet muutkin asiat.


Halunani oli tulevaisuudessa hieman laajentaa repertuaarinani YouTubessa, ja pakosta tapahtunut alustanvaihdos helpottaa tätä monipuolistumisprosessia huomattavasti. Kirjoittamisen nopeuden ja joskus myös nautinnollisuuden takia jostakin asiasta kirjoittaminen ei tunnu yhtä suurelta työltä ja sitoumukselta kuin videoiden väsääminen. Videoita tehdessä mietin vähän väliä, että tästä ja tästä jutusta olisi ihan mielenkiintoista tehdä video, mutta se aika ja vaiva olisi pois sentyyppisten videoiden tekemisestä, joiden takia useimmat kanavaani seurasivat. Tulen kirjoittamaan tässä blogissa yhteiskunnallisista asioista, mutta myös aivan muista jutuista. Jo nyt, syntymänsä hetkellä, tämä blogi tuntuu jotenkin henkilökohtaisemmalta ja enemmän itseni näköiseltä kuin kanavani koskaan tuntui.


3900 tilaajaani – joista jokaisesta olen hyvin kiitollinen – poistuivat samalla kertaa kanavan kanssa, koska en hölmösti ollut luonut mitään toista somekanavaa. Aivan pohjilta minun ei silti tarvitse aloittaa. Kuluvan vuoden aikana olen ehtinyt saavuttaa tietyissä skeneissä kohtalaisesti näkyvyyttä, joten videoiden tekeminen ei ole valunut hukkaan. Tiedän suurinpiirtein, missä päin internettiä jotkin tilaajistani majailevat, ja siellä olen jo mainostanutkin tätä blogia. Vaikka puhuttu kieli vaihtuukin kirjoitettuun, uskon, että monet vanhat seuraajani pysyvät mukana yli tämän nivelvaiheen, kunhan vain onnistun saamaan heille sanan alustanvaihdoksesta. En lähde arvailemaan, kuinka kauan menee saavuttaa aiempi seuraajamäärä, mutta luotan siihen, että tulen ennen pitkää sen vielä saavuttamaan ja varmasti ylittämäänkin.


“Harmittaa, mutta ei harmita onneks”, kuten filosofi Mikael Kosola on lausunut.

496 views
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now